Vaikka mun vaarini onkin jo jättänyt tämän elämän, niin silti sisimmässäni tunnet että hän on täällä ohjaamassa meitä ja katsomassa että me ollaan kunnossa. Vaarin jalanjäkiä seuraten lähdin opiskeleen puuartesaaniksi ja sitä kautta vaari on aina mukana. En voi muuta sanoo kun et kaipaan mun vaariani. En voi sille mitään mutta aina kun käyn vaarin haudalla, mua alkaa itketyttää. Mutta tämän jälkeen tuntuu aina hieman paremmalta, kun tietää että vaari on paremmassa paikassa. Sillon kun olin puupuolleela opiskelemassa niin piti tehä jostain muistosta joku teos. Tein vaarista, sillä olin luokan nuorimpia opiskelijoita ja mulla ei ollu viel kauheesti sellasii muistoja muistoja mit muiolla oli. Siin on kuvattuna vaarille tärkeitä asioita ja se et kaipaan vaariani. En oo koskaan ollu mikään hyvä värien ja taiteilun kans niin se on mitä on, mut se ajaa asiansa.
Jokaselle oma vaarinsa on omalla tavallaan tärkee ja se tuo hyvät muistot mieleen. Mulla tuo hyvät muistot mieleen vaarin vanhat puutyöt ja sen vanhat työkalut. Näistä hyvistä muistoista haluan pitää ikuisesti kiinni!